Mökki

  Parin tunnin hiihtämisen jälkeen P ei enää jaksanut. Pysähdyimme pimeyden keskelle, käännyin häntä kohti ja otin hänet syliini. Seisoimme hetken taivaan alla toisiimme kietoutuineina kuunnellen tasaantuvaa hengitystämme kunnes jatkoimme karkumatkaa eteenpäin. Valot olimme jättäneet kauas selkiemme taakse ja matkaamme valaisi ainoastaan kuunsirppi sekä kirkkaalla yötaivaalla tuikkivat etäiset tähtikuviot. Edessämme oli luonnon omaa pimeyttä, jossa saaret ja kallionkielekkeet näyttivät tummilta varjoilta muuten hämäränsävyisessä lumimaisemassa. Alkumatkan piiskuinen pakkaslumisade oli vaihtunut pistäväksi vastatuuleksi, joka sai posket hehkumaan ja puhalsi suoraan vaatteiden läpi ja kirveli iholla. Pimeydestä huolimatta tunsin tien ja tiesin mihin olimme menossa.

  Viimeinkin se lepäsi edessämme, pienenä - mutta ylväänä, rantakivikon takaiselle kalliolle pystytettynä. Otimme sukset jalasta, asetimme ne terassinkaidetta vasten ja astelimme ovelle. Avain roikkui karmilaudan takana, joten aukaisin oven ja astuimme sisälle. Kaminan vierestä löysin muutaman koivuklapin joilla sytytin tulet ja laitoin ensihätään teevedet kiehumaan. P oli väsynyt ja istuutui kaminan viereen ihastelemaan askeettista pakopaikkaamme - katsoin häntä hiljaa ja annoin hänen levätä. Nauttia. Otin klapikorin mukaani ja suunnistin puuliiteriin josta löysin lisää klapeja, määrän arvelin pikaisesti riittävän enemmän kuin hyvin meidän tarpeisiimme. Ruokakomerosta löysin säilykkeitä ja sipulikeiton. Isuin lattialle P:n viereen ja hän kömpi syliini. Silittelin hänen hiuksia ja odotimme teeveden kiehumista - enempää emme nyt tarvinneet.

  Myöhemmin kaivoin kaapista paistinpannun ja paistoin lihasäilykkeitä hetken, lisäsin vettä, kaapista löytynyttä tomaattimurska, papupurkin sekä sipulikeiton ja annoin keitoksen porista rauhassa. Mökki täyttyi sipulintuoksusta ja tunsin vatsassani pistelevän nälän. Kaapista löysin paakkuuntunutta suolaa, pippuria ja yrttimaustetta joilla kruunasin  juhlapäivällisemme - joskus yksinkertaiset asiat riittävät. Söimme lattialla -  kaminanvieressä istuen, seitsämänkymmentäluvunoranssisilta muovilautasilta. Hiljakseen toisiamme katsellen - katsoin P:tä ja hymyilin ja hän hymyili takaisin. 

  Mökki lämpeni pehmeästi ja lisäsin puita kaminaan. Kaivoin makuupussit rinkasta ja kaapista löysin tunkkaisia lakanoita sekä pari paksua filttiä. Valmistelin sängyn, riisuimme ylimääräiset vaatekappaleet ja työnsimme alaraajat omiin makuupusseihimme ja makasimme kaksinkertaisen peiton alla rintani vasten P:n selkää. Iho iholla ja käsi kädessä. P nukahti nopeasti, mutta itse makasin lämmössä ja kuuntelin vuoroin hiljaisuutta, P:n hengitystä ja kaminassa hiljakseen paukkuvaa tulta. Yöllä nousin kertaalleen lisäämään puita kaminaan. Jäin ikkunan eteen seisomaan, katsellen  ulos pimeyteen ja hiljaisuuteen - taivaalta tippui taas lunta, joka peittäisi jälkemme ja toisi meille rauhan. Kömmin takaisin paikalleni peiton alle lämpimään. Tunsin kuinka menneisyys oli kaukana ja huominenkin tuntui vielä etäiseltä. Oli vain tämä mökki, kaminan lämpö ja me kaksi täällä peiton alla. Yhdessä.

  Aamulla heräsimme ulkona kirkkaasti paistavaan talviaurinkoon joka teki maailman taas kauniiksi.