22.11.2012

Narsisti

  Satanan narsisti. Helvetti kun ottaa aivoon tuollainen. Ei näin kohdella toista, ihmistä josta välittää, josta välitti - jota rakasti. Ei. Mitä pahaa mä sulle olenkaan tehnyt ansaitakseni tämän? Kyllä - olen satuttanut, olen loukannut, olen pettänyt, mutta niin olet sinäkin. Toistuvasti ja pahasti. Monin tavoin. Lupasit mulle että tekisit musta maailman onnellisimman ihmisen. Että antaisit mulle kaiken sen mitä mä ikinä oon toivonut. Puolivaltakuntaa ja prinsessahäät - rakkautta, välittämistä. Kaiken sen ja vähän lisää. Mä vastavuoroisesti lupasin auttaa pystyyn ja pitää pystyssä. Ehjänä. Parhaani yritin. Kuuntelin ja lohdutin, yritin nähdä valoa - näyttää sulle valoa, kunnes omat voimat loppu ja vuoropari vaihtui ja tuli sun vuoro. Sun vuoro auttaa mua. Et pystynyt, et osannut, etkä imeisesti halunnut, koska jatkoit omalla linjalla - veit multa, mutta et antanut mitään takaisin. Unohdit mitä olit mulle luvannut ja multa katos vaihtoehdot. Sä työnsit mut pois luotasi - et suoranaisesti, mutta kuitenkin. Tavallaan, tavallas. Mä en vaan enään jaksanut sua. Sitä mikä sä olit, mikä olet. Piti lähteä tällä tavalla. Älä syytä mua siitä. Oli pakko. Annoin sulle kaiken ja kuitenkin sä imit mut aivan kuiviin ja sit mun oli pakko ottaa se kaikki takas itelle ja aloittaa uudestaan alusta.
  Nyt oon yksin omassa kodissa ja sytyttelen kynttilöitä. Keskityn taas itteeni. Omien sotkujeni selvittämiseen - oman elämän rakentamiseen, enkä koskaan enään halua tulla sun tallaamaksi, ja kuitenkin sä sitä vielä yrität. Täällä on tyhjää ja seuraan sivusta sun onneasi. Kuinka hyvin sun asiat nyt on. Kuinka onnellinen oot. Kuinka hyvin sä olet päässyt irti - takasin jaloillesi. Eteenpäin. Missä se sun tilannetaju oikeen on kun mulle tuosta puhut? Mua ei tuo kiinnosta, ei kosketa - ei enään. Teet mitä haluat, mutta pidä se omana tietonasi. Kaikkea paskaa ei tarvi jakaa. Ei ainakaan tätä paskaa. Mut mä nään sen totuuden tuon narsistisen kehuskelun ja epäempaattisen alistamisyrityksen läpi,  ton sun väkinäisen yrittämisen joka väistämättä sun tapauksessa johtaa epäonnistumiseen. Se on tapahtunu kerran, se on toistunu ja se tapahtuu taas. Odota niin näät. Sä tiput sinne uudestaan. Sinne pohjalle ja sit sä tarvit mua taas sua pelastamaan. Pitämään kädestä kiinni, vetämään ylös ja pitämään pystyssä. Sä tiedät tän itekin. Näin se menee - usko pois, joten älä yritä hangata sitä hiekkaa nyt mun haavoihin, mä voin tehdä sen ihan itse. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti