Herään tavoilleni uskollisena, aikaisin ja vielä pimeään makuuhuoneeseen - ainoastaan ikkunalaudalla vilkkuva kotiboksi luo hailakan sinisen vilkkuvan hohteen makuuhuoneen valkoiseen kuultomaalattuun kattolaudoitukseen. Olen täysin hereillä, mutta jään hetkeksi kanssasi peiton alle makaamaan. Tunnen lämpimän jalkasi paljaan ihon omaani vasten ja kuuntelen hetken sinun rauhallista ja tasaisen vaimeaa kuorsaavaa hengitystä. Voisin jäädä tähän makaamaan vaikka koko päiväksi, mutta rauhattomuus vaivaa ja nousen ylös. Hiivin ulos makuuhuoneesta ja suljen oven takanani. Alhaalla eteisessä puen lämpimät vaatteet päälle - ja yhtäkkiä muistan yöllä näkemäni unen, jossa sinä toit minulle kaksi malamutinpentua. Uni tuntui niin todelliselta, että havahtuessani hereille muistan ajatelleeni, että täytyy nousta ja lähteä kusettamaan pentuja ulos yöhön. Käänsin kuitenkin kylkeäni ja vein käteni sinun käteesi ja nukahdin uudestaan. Palaan nykyhetkeen ja saatuani saappaat jalkaan avaan oven ja astun yksin - ilman koiranpentuja - ulos pakkaseen katselemaan vielä pimeätä sydäntalven-aamua.
Yön aikana on tullut lisää lunta, uutta pehmeä pakkaslunta entisen - jo hieman päältään kovettuneen lumen päälle. Pakkanen puristaa poskia hellästi ja ihailen kuinka hyvin kuusiaitani jaksaa kantaa raskaana roikkuvaa lumimassaa. Astelen polvensyvyisen hankeen ja kierrän taloa ja astelen ylös kallion laelle, mökilleni. Perille päästyäni katselen hieman ympärilleni ja ihailen tonttiani, omaa maatani, kotiani - ja sieluni valtaa kiitollisuuden, ilon, surun ja pelon erisävyiset tunnetilat ja jostakin syystä heittäydyn selälleni hankeen makaamaan. Makaan siinä paikallani, katsellen yläpuolellani levittäytyvää puolipilvistä ja täysikuun - mustasta harmaaksi - värjäämää monisävyistä pilviverhoa. Pilvien lomasta näkyy paljasta yötaivasta, tuikkivia tähtiä, kirkas kuu - maailma on pian heräämässä uuteen aamuun, mutta toistaiseksi on vielä hiljaista. Etäältä kuuluu kuusimetsän suodattaman liikenteen hiljaista surinaa. Kuuntelen ympärilleni levittäytyvää hiljaisuutta ja rauhaa, raukeutta. Makaan siinä ja nautin. Voisin nukahtaa tähän paikkaan, tähän rauhaan, tähän sieluntilaan ja tiedän että nukahtaisin hymyissä suin. Nukkuisin rauhallista unta ja näkisin kauniita unia hyvistä asioista. Sinusta, minusta - meistä. Auringosta ja hiekkarannasta, munkkikahvista kauppatorilla. Huolettomasta elämästä, huolien täyttämässä maailmassa.
Makaan siinä minuutteja - ajattoman hetken, mutta kylmyyden kaivautuessa vaatteiden läpi havahdun ja nousen pystyyn. Astelen alas kalliolta, takaisin sisälle ja lataan kahvinkeittimen. Ulkona sarastaa ja keittiön ikkunasta katson puiden oksien lävitse ja näen kuinka aurinko etäällä maalaa taivaanrannan punaiseksi. Yö on ohi ja uusi päivä koittaa. Elämässä on niin monta asiaa niin hyvin, joten miksi edes miettiä niitä asioita, mitkä eivät ehkä vielä ole täysin kohdallaan. Ne tulevat olemaan, tavalla tai toisella.
Kaadan kahvia kahteen siniseen mukiin, ja toiseen vielä jääkaapista maitotilkan. Katselen hetken, kuinka maito sekoittuu ja värjää kahvin pehmeämmän väriseksi. Otan mukit mukaan ja nousen natisevia portaita ylös makuuhuoneeseen. Istun alas sängynreunalle ja herätän sinut kahvinmakuisella suudelmalla. Aukaiset varovasti silmäsi, vastaat herätykseen hiljaisella halauksella ja ojennan sinulle mukin: "Murulle aamukahvia. Ole hyvä", minä sanon
- "Ei! Ei sun pidä passata."
- "Ei mun pidäkkään, mut mä halun."
Siemailemme hiljakseen kahvia, katselemme toisiamme ja mietimme mitä tänään keksisimme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti